Sheung Wan

Tänään lähdin tilitettyäni ensin blogiin noista byrokratiajutuista kohti Sheung Wanin kaupunginosaa täällä Hong Kong Islandilla. Sheung Wan on pysynyt kohtuu perinteisenä kiinalaisena kaupunginosana kapeine kauppakujineen ja temppeleineen. Siellä olisi voinut tuhlata omaisuuden vaikka mihin sälään , vaikka mikään ei maksanut euroa enempää. Ostin lopulta pienet sakset ja klassisen turistiostoksen eli leimasimen, johon on kaiverrettu Anna kiinalaisilla kirjaimilla. Oikeasti siinä varmaan lukee "hölmö turisti", mutta se on kivestä ja siinä on horoskooppieläimeni kukko. Lisäksi ostin onnenamuletin jadekukolla (maksoi euron), joka tuntui heti tuovan onnea...

Ihastuin niin kovasti tuohon osaan kaupunkia, että päätin etsiä kämpän sieltä... Päädyin lopulta kadulle, jossa oli useita kiinteistövälittäjä vieri vieressä. Pysähdyin ihmettelemään yhden ikkunaa ja heti sieltä porhalsi nainen ulos. Kysyi mitä ja millä hinnalla. Sopersin, että yksiötä ja 3500 olisi hintaraja (=350 euroa). Täti katsoi pitkään ja kysyi käykö huone? Totesin, et käy. No sit lähettiin katsomaan sitä huonetta, koska se oli saman kadun varrella. Se oli kyllä taas pientä shokkihoitoa. Huone sijaitsi printtifirmassa tai siis samoissa tiloissa toimi myös printtifirma. Huoneita taisi olla neljä kaiken kaikkiaan. Yhteinen keittiö ja vessa... Huoneessa ei ollut ikkunaa ja siellä haisi home. Kaikkein epäilyttävin yksityikohta oli se, että huoneessa oli edellisen asukkaan tavarat, pakattuina kylläkin... Täti totesi, et noi voit heittää ulos. Lisäksi antoi infoa, että printtifirma on auki puoli yhdeksästä puoli seitsemään. Totesin tässä vaiheessa harkitsevani asiaa ja päätin mielessäni, että vain jos mitään muuta ei löydy. Koko paikasta ja siitä tädistä ei tullut kuin huonoja fiiliksiä.

Kävelin eteenpäin katua ja pysähtelin katsomaan kiinteistövälittäjien ikkunoita. Mitään sopivaa ei ollut tarjolla. Sitten yhden kohdalla seurasin intuitiota ja kävelin sisään. Heti tärppäsi. Ensin setä piti mulle luennon, että mitä mä oikein kuvittelen. Sitten se kysyi käykö huone ja onko seudulla niin hirveästi väliä? Sanoin, että käy ja ei ole, kunhan on Hong Kongin saarella. Setä soitti jonnekkin ja sanoi, että löysi huoneen. Omalla vessalla ja keittiöllä 3500, ilman keittiötä 3200 ja suunnilleen siellä mistä halusinkin. Hyppäsimme taksiin ja lähdimme katsomaan kämppää. Tässä vaiheessa sain käyntikortin: David Law oli pelastavan enkelini nimi. Kämppä oli pieni ja remontin alla. Valmistuu ensi viikolla (toivottavasti), saan siis jälleen kerran nauttia uudesta kylppäristä. Ikkunoita oli peräti kolme ja kerros 13. ja ylin. Olen tehnyt jo ennakkovarauksen ja ensi keskiviikkona teen lopullisen vuokrasopimuksen. Ihastuin siihen heti. Olin hetken kiinnostuneempi toisesta huoneesta, mutta herra Law oli vahvasti sitä mieltä, että tämä huone on parempi. Enemmän ikkunoita ja paremmat näkymät. Nyt vain toivon, että oikeasti saan kyseisen kämpän vuokrattua. Tuntui ihan uskomattomalta, että kävi tuollainen tuuri. Okei. Se on oikeasti varmaan max 10 neliötä ja siellä ei oo mitään vessavarusteita ja ilmastointia lukuunottamatta. Siis sama kuin tässä hostellihuoneessa... Ai niin ja talo sijaitsee alueella, joka on erikoistunut kuivatun kalan myymiseen. (Ihan yhtenä vastauksena Annan kysymykseen hajuista...) Kuivattu kala haisee aikalailla samalta kuin se kalakastike, jota thaimaalaiset käyttää... Mä toivon, että siihen hajuun tottuu ja että se ei leijaile mun huoneeseen asti...

Kävin myös kasvi- ja eläintieteellisessäpuistossa, jonne oli ilmainen sisäänpääsy (osa säästöohjelmaa, käyn vain ilmaisissa nähtävyyksissä...). Siellä oli jopa orang-gutangeja ja jaguaareja sekä paljon muita apinoita ja lintuja. Ihana paikka, siis rauhallinen ja vehreä. Ne orang-gutangit hivenen ahdisti, kun ne näytti aika kärsiviltä.

Tässä kaikki päivältä kolme, huomenna pitää mennä aikaisin kouluun, siksi kirjoittelin jo nyt tästä päivästä. Ehkä tää mun tahti kirjoittaa hiipuu pian? Lopuksi lisää kuvia pilvenpiirtäjistä:

Päivä 2

Eilen oli jo pirteämpi fiilis. Rehellisesti sanottuna ensimmäisenä päivänä oli hetkittäin sellainen olo, että mä haluan kotiin just nyt, koska tää paikka on liian iso ja sekava ja hostelli outo ja täällä haisee ja ... Se on jännä juttu miten oma vireystila vaikuttaa asioiden vastaanottamiskykyyn. Niin siis toinen päivä oli huomattavasti parempi. 12 tunnin yöunet olivat tehneet tehtävänsä. Pelkkä kadulla kävely tuntui jo erilaiselta. Asiat näyttivät kiinnostavilta ja niitä jaksoi ihmetellä. Ihmettelyn lisäksi niitä tekisi mieli kuvata, mutta siitä tulee niin turisti olo. Tässä kuitenkin yksi asia mihin kiinnitin jo ekana päivänä huomiota ja joka oli pakko ikuistaa:

Vaikka tämä on ultramoderni kaupunki monella tapaa, on rakennustelineet tehty silti bambusta perinteiseen tapaan tai melko perinteiseen tapaan. Mitenköhän perinteisiä on mustat nippusiteet, joilla bambut on liitetty toisiinsa? Luulen, että tuo on aika yleistä täällä, jonkin traditionaalisen yhdistyminen uusiin keksintöihin (lännestä?). Lopulta aloin pohtia, missä nippusiteet on oikeasti kehitetty?

Eilisen teema oli korttien haalinta. Ensimmäisenä päivänä sain haalittua vain paikallisen sim-kortin ja matkakortin (nimeltään octopus -> 8 lonkeroa = 8 eri liikennevälinettä tai jotain sellaista) kaikesta väsymyksestä huolimatta. No eilen kävin ilmottautumassa koululle. Olin täyttänyt kaavakkeen valmiiksi, mutta silta jouduin täyttämään vielä hakemuksen lokerosta (= päivän 1. hakemuskaavake). Juostuani ympäri koulua löysin viimein pukuhuoneen 14, jossa
tehtiin opiskelijakortteja (= päivän 1.kortti). Koululta menin Immigration Toweriin, joka oli ihan koulun vieressä. Minun pitää hakea itselleni Hongkongilaisen ID-kortti. Jonotin ja sain lapun, jolla voin tulla samaan jonoon kello 3 iltapäivällä jonottamaan hakemuskaavaketta... Lähdin etsimään Dah Singh Financial Buildingia ja Suomen konsulaattia. Tässä kuva Immigration Towerin läheltä:

Dah Singh oli toisella puolella Gloucester-roadia (myös koulu on tämän kadun varrella), melkein vastapäätä Immigration Toweria. Tajusin tämän käveltyänin aika matkan katua pitkin. En edes yritä ymmärtää millä logiikalla talot on numeroitu... Onneksi niissä aina lukee niiden nimi ja isolla. Odotin suorastaan sitä, että pääsen puhumaan suomea ja järkytys oli suuri, kun vastaanottovirkailija oli paikallinen. Olin niin valmistautunut puhumaan suomea, että menetin täysin kykyni kommunikoida englanniksi... Sain kuitenkin änkättyä sen verran jotain, että eteeni iskettiin taas kaavake täytettäväksi. Täytin sen ja palautin. Tässä vaiheessa, joku huikkasi minulle suomeksi, että odota hetki. Loppujen lopuksi tapasin Ulpun (konsuli?) ja toisen suomalaisen virkailijan. Nyt menetin täysin kykyni puhua suomea. He olivat juuri menossa lounaalle, joten sovittiin, että tulen käymään uudestaan maanantaina. Sain eteeni vielä toisen kaavakkeen, joka oli Hongkongin Suomalaisen Seuran jäsenhakemus. Täytin sen ja palautin. Eli nyt plakkarissa oli jo 3 täytettyä kaavaketta.

Jatkan vielä hetken tätä jaarittelua kaavakkeista, mutta eilinen oli aika kaavakepäivä. No kronologian vuoksi voin tähän väliin kertoa, että uskaltauduin menemään ravintolaan, jossa ei ollut englanninkielistä listaa ulkopuolella. Pitkä jono ja hirveä huiske siellä oli käynnissä. Tiskiltä löytyi englanninkielinen menu, onneksi, koska listalla oli myös porsaan vatsalaukkua... Sain nuudeleita ja jotain valkoisia palloja, ehkä tilaamaani mustekalaa? Annos maksoi 1,5 euroa ja söin sen Immigration Towerin pihalla ennenkuin palasin jonottamaan hakemusta. Aikaisemmin siellä oli ollut suorastaan rauhallista, mutta oli täysi hulina päällä. Näytin lappuani pojalle, joka ohjaili jonotusta. Minut laitettiin sivujonoon, koska kello oli vasta puoli kolme... Jononi mitta kasvoi sitä mukaan, kun kello läheni kolmea. Lopulta meidät päästettiin jonottamaan oikeaan jonoon ja lopulta sain samalta sedältä, keneltä olin aikaisemmin saanut lapun tulla paikalle kello kolme, kaavakkeen ja vuoronumeron 627. Tällä hetkelle vuorossa oli numero 560 tai vastaava... Kaavakkeen täyttämiseen meni noin 2 minuuttia eli edessä oli pitkä jonotus. Paikalla oli myös muita vaihtareita ja ulkomaalaisia. Kaikilla oli seuranaan joku paikallisen näköinen... Aloin epäillä selviänkö luvassa olevista haastatteluista yms mikäli olen yksin... Lopulta pääsin kivan tädin juttusille ja minulta otettiin ensimmäisen kerran elämässäni sormenjäljet. Täti vain tarkasti kaavakkeen ja teki tarvittavat muutokset ja otti valokuvan. Tämän jälkeen jonotin taas vuoronumerolla, jotta pääsin "haastatteluun" eli vain jonkinlaiseen kaavakkeen tupla tsekkaukseen. Lopputulema oli se, että sain väliaikaisen ID-kortin, oikean voin hakea 12. lokakuuta...

Voisi luulla, että tässä oli kaikki kaavakkeet... Kävin hostellihuoneella läpi budjettiani ja totesin, että minun pitää elää säästeliäästi, joten päätin lopettaa päiväni kirjastokortin anomiseen. Lampsin pääkirjastolle, joka on hillittömän kokoinen palatsi. Täytin jo lähes rutiininomaisesti kaavakkeen, joka oli lähes yhtä monimutkainen kuin ID-kortin hakemus. Tässä vaiheessa totesin, että ,koska minulla ei ole asuntoa, en voi mitenkään todistaa asuvani jossain esim sähkölaskulla... Menin viemään kaavakkeeni virkailijalle, joka kysyi, että onko minulla jotain kuittia esim. hostellilaskustani. Olihan minulla ja kuin ihmeenkaupalla sain kirjastokortin. Asiaa auttoi huomattavasti se, että minulla oli ID-numero luulen. Päivän saldo oli siis 4 hakemuskaavaketta, 2 ilmottautumiskaavaketta ja 3 uutta korttia. Huh. Tänään vietän turistipäivän ilman ainuttakaa virastoa tai vastaavaa... Yksikin kaavake ja pää räjähtää. Hyvä puoli tuossa täyttämisessä oli se, että opin muistamaan uuden puhelinnumeroni ulkoa.

Pakko kirjoittaa vielä tästä hostellista ja kahvista. Olin siis varannut yhden hengen huoneen ilman omaa vessaa pienestä hostellista. Saavuttuani tänne, minulle sanottiin, että huoneeni vapautuu seuraavana päivänä, mutta voin olla ensimmäisen yön kahden hengen huoneessa omalla suihkulla. Joutuisin kuitenkin maksamaan siitä 30 euroa yöltä, varattu huone oli 25e. Sanoin, että minulla on todella vähän rahaa eli ei onnistu. Sain huoneen 25 eurolla. No kun eilen olin menossa vaihtamaan avainta, oli toimistossa joku tod näk brittiheppu selittämässä, että voisiko olla vielä 2 yötä lisää... Kyseessä oli siis "mun huoneessa" majaileva tyyppi. Omistaja totesi, että onnistuu, lisäyöt vain maksavat 30e... Ja minulle sanottiin, että huoneenvaihto tapahtuu vasta perjantaina. Mitä tästä voisi päätellä? Mä maksan siis nyt 1 hengen huoneesta ilman omaa vessaa, mutta asun yksin 2 hengen huoneessa omalla vessalla ja suihkulla. Britti heppu maksaa 2 hengen huoneesta omalla vessalla ja asuu 1 hengen huoneessa yhteisellä vessalla... Aika mukavaa mun kannalta, ei ehkä kannata mainita asiasta brittihepulle... :)

Kärsin eilen koko päivän oudosta päänsärystä. Mietin, että aiheuttaako sen liika nukkuminen vai aurinko vai saasteet vai? Syyn tajusin illalla kaupassa, kun näin kahvijuomatetran ja vesi herahti kielelle. En ollut juonut kahvia koko päivänä ja kärsin siis vieroitusoireista. Tänään pitää etsiä joku kahvila, jos päätä alkaa kivistää. Luulen, että alkuun pääsen kahvijuomatetralla.

Tein eilen päätöksen, että en osta mitään sälää, vaatteita yms ennenkuin olen löytänyt oman kämpän. Lisäksi ei ole oikein varaa. Silti ratkesin ostamaan itselleni uudet flip flopit, kun ne oli niin nätit ja maksoi vain 2 euroa... Lisäksi sain 7 elevenistä 3 kpl pieniä muovileimasimia. Se on joku 30 kpl keräilysarja. En tiedä jaetaanko niitä ilmaiseksi vai miten niitä voi haalia lisää, mutta jostain syystä ajattelin keretä koko sarjan. :) Paketissa luki vielä, että pese kädet sen jälkeen kun olet koskenut näihin. Ehtaa kiinalaista myrkkymuovia taitavat olla?

Toivottavasti kokemukseni paikallisesta byrokratiasta viihdytti. Halusin vain jakaa kaikkien kanssa tuon superjännittävän kokemuksen jonottamisesta ja kaavakkeista. ;) Silloin voin ajatella, että oikeastaan, en ollut siellä yksin jonottamassa... Ainoana, jolla ei ollut kaveria mukana. Kaveria, joka olisi tuonut lisää vettä tai ruokaa mcdonaldsista, kun jonotus kestää yli puoli tuntia... ;)

Perillä

Saavuin noin vuorokausi sitten Hong Kongiin. Täällä on kuumaa ja kosteata. Kaduilla, hostellin käytävällä ja koululla leijuu paljon tuoksuja/hajuja paikan nimen veroisesti. Hong Kong on suomeksi "tuoksuva satama". Lentokoneen laskeutuessa tajusin, että todellakin olen Tyynenvaltameren reunalla. Meri tuntui jatkuvan loputtomiin ja siitä nousi metsän peittämiä vuoria. Seuraavaksi huomaa noita vuoria vasten piirtyviä muutamia pilvenpiirtäjäryppäitä. Kenttä oli aika kaukana keskustasta, joten se ehkä selittää odottomattomat näkymät. Toisaalta suurin osa Hong Kongin pinta-alasta on metsää = vuoria. Kaupunki on rakennettu sille pienelle kaistaleelle mikä jää vuorten ja meren väliin. Bussimatkalla keskustaan suu loksahteli auki väkisin. Ne pilvenpiirtäjä ryppäät oli läheltä katsottuina aika huimannäköisiä rakennuksia. Kapeita tikkuja, jotka kohosi kohti taivasta vieri vieressä. Parvekkeilta roikkui pyykkejä ja muutenkin niistä tajusi, että ne on asuintaloja, paikallisia lähiötaloja... Vähän niinkuin suomenkin lähiöissä, mutta ainakin viisi kertaa korkeampina. Itse keskusta muistutti scifi-leffoista tuttuja näkymiä ja toisaalta varsinkin katutasosta perinteistä kiinalaista kaupunkinäkymää kaikenlaisine kyltteineen yms. Kuva kertokoon puolestaan. Oon täällä aika vilinä kadulla, mutta ei sietämätöntä tungosta tai sitten olen pyörinyt hiljaisemmalla seudulla.

Olin eilen lennon ja kahden vuorokauden valvomisen jälkeen niin pihalla ja väsynyt, että en tehnyt juuri mitään. Etsin hostellin, joka sijaitsee Hong Kong Island:lla, Causeway Bay:n alueella, noin 1,5 km kävelyn päässä koululta. Hostelli on Hong Kong Mansion nimisen rakennuksen 15. kerroksessa. Onneksi, nimittäin kadulla ikkunani alapuolella tehdään tietyötä... Kävin myös koululla. Aika massiivisen kokoinen paikka ja ainakin Psychen (opettaja koululla, olen tavannut pari kertaa aikaisemmin Suomessa) vetämän pikakierroksen jälkeen supersekavan oloinen. Oma kohtuu sekava tilani varmaan vaikutti asiaan. Psyche selitti kaikille kohtaamillemme ihmisille, että olen juuri tullut Hong Kongiin ja kärsin jet lagista. Olin ilmeisesti aika sekavan näköinenkin ja oloinen. Koululla käynnin lisäksi kävin Psychen kanssa tsekkaamassa jonkun hänen projektin jossain IFC pilvenpiirtäjässä. Luin äsken lonely planetista, että IFC 2 pilvenpiirtäjä on Hong Kongin korkein. En tiedä oliko se 1 vai 2, missä kävin, mutta olen siis puolivahingossa bongannut ensimmäisen nähtävyyden.

Tässä oli siis ensimmäiset fiilikset kaupungista. Ja, jos Inka lukee tätä, niin olit oikeassa sellainen nihkeä pikku hiki on koko ajan pinnassa ja poistuu vain hetkeksi suihkun jälkeen...